Joo, eipäs otsikosta välitetä vaan siirrytään aiheesta kutterinpuruihin :''3 Elii. Öö. Mulla ei oo ollut mikään ihanin viikko. Siihen on monta syytä, jotka tietää jotakin ja ne tietää jotakin .. Ja kaikki tajusi? =D Mie ajattelin, etten kertois kaikkee mitä miulle on tapahtunut ja äääärh mutta kun tämän blogin paikan nimi, eikun se hostaajamikälie on VUODATUS joten aion VUODATTAA teille suruni ja iloni.

Koko juttu (taino koko ja koko.. Tää on ollu jo vuoden MUTTA) alkoi viime viikolla, tai oikeastaan sitä edellisenä. Tai sitä edellisenä. No joskus kuitenkin, elii.. Kerrotaan pienet faktat jotka on tärkeitä jos haluaa tajuta koko pölinästä mitään:

• Minulla on siis yksi "kaveri", josta puhun koko tämän jutun ajan.. Tai siis kun mainitsen sanan kaveri, tarkoitan sillä häntä.
  
• Meillä on kaksi kania, joilla ei ole talveksi paikkaa. Vanhemmat uhkailee, että syövät ne pian ...
  
• Olen hemmetin yksinäinen & vammainen & tietokoneriippuvainen.
  

Joten eikös aloiteta? Eli. Silloin viikkoja sitten, kun olin koulussa, me juteltiin koulun yläkerrassa sellasella ikkunanöölaudalla. Olin ennen sitä erittäin fiksuna vienyt kaverin kännykän ulos nurmikolle, josta se sai sellaiset raivarit: "Vittu se mun känny ois voinu vaikka mennä rikki!" "Ulkona oli pakkasta! Entä jos se ois menny rikki? Vittusaatana x miljoona" & "Entä jos joku olis varastanu sen!? Vittusaatana x miljoona". Köhköh, silloin ei ollut pakkasta joten se ei ois siitä voinu mennä rikki. Öm, laskin kännyn varovaisesti nurmelle joten silloinkinhan se meni rikki joo.. Ja miten joku olis voinu varastaa sen, kun vahdin sitä koko ajan? Meillä oli siis sellainen kilpailu kuka ehtii ekana sinne yläkerran ikkunalaudan oikealle puolelle, koska se on parempi puoli. Kamu tais ottaa liian tosissaan sen, sillä kun tultiin sisälle se vaan oli ihan raivona mulle siitä kun menin istuu sille paikalle. Joo mie tein itekki väärin, kun menin ottaa sen kännyn & viemään ulos .. =( En kuitenkaan pystyny sanoo anteeks. En ole kun vaan .. ööh .. sormin laskettavan määrän verran sanonut kaverilleni anteeksi ^^' Hän taas joka päivä vollottaa anteeksipyyntöjä mutta niitä en aina usko.

Nomuttaniin, eli meillä oli tälläinen hieno keskustelu (Minä olen N ja kaveri K)

K: Etsie tajuu että miun känny ois voinu mennä rikki!?

N: Miten se ois muka voinu mennä rikki ku asetin sen varovasti siihen?

K: Ulkona oli pakkasta ni se ois voinu mennä senki takii rikki!

N: Ei se ollu siel kauaa ja ulkona ei ollu pakkasta.

K: Olipas. *kaikkitietävä myrtsi-ilme*

N: No ei varmana ollu.

K: Meillä oli pakkasta, nii ihan hyvin pysty olee.

N: No mutku ei ollu! Ja se ei ees menny rikki?

K: No mut ois voinu mennä!?

N: Mutku ei menny!

....

K: Miks ees veit sen sinne ulos?

N: Mitä sillä on väliä?

K: No enkö saa kysyä/tietää!?

N: Saat! Tuli vaan sellanen päähänpistos.

K: Joo nii tais tulla ...

N: ... Itekki oot vieny miulta kännykän kädestä ja muita kamoja.

K: *ó.ó ilme* Millon muka?

N: Tänä vuonna. Otat multa esim. paperin kädestä ja kun pyydän sitä et anna.

K: en varmana oo ottanu.

N: Oothan. Kyl mie muistan. (ja näinhän asia on =))

K: En oo ottanu! En tänä vuonna.

N: Kyllä oot.

... ja tässä tuota samaa keskustelua jonkin aikaa, eli hypätään toiseen kohtaan...

K: *kiroilee kiroilee*

N: Miusta ei tunnu yhtään kivalta, kun sie sanot miulle "Saatanan *minunnimi*" tai vastaavaa. *itku kurkussa* (Oikeesti tuntu et oisin voinu ruveta itkee sillon)

K: No sori! Kyl sie voit sanoo miulle jos siusta tuntuu pahalta!? Ja en mie sitä tarkottanu

N: No mutku mie poden asioita yksikseni ja oon tälläne hiljanen!

K: Kyl sie voit silti miulle sanoo

N: No mut jos mulla on tälläne luonne/persoona nii minkä mahan sille?

K: .. Mie oon ihan vammanen paska.

N: ....

K: Ei siun oo pakko olla miun kamu jos et haluu.

N: Oonko sanonu et en haluis?

K: no et ...

N: ....

- - - -

Joo. Meidän kehittävä ja sivistynyt keskustelumme. Tästä seuras myöhemmin anteeksipyynnöt haleilla mut en oo vielkää antanu anteeks. Ääh... Rasittavaa olla tollasessa suhteessa jonkun kanssa mutta muuten joutuisin olee yksin. Ja olen tehnyt valinnan, että olen inhottavan tyypin kanssa mieluummin kuin yksinäni. Niin ja meillä on sillee ihana, kun JOKA PÄIVÄ tulee riita. Se on oikeesti ihme, jos ollaan sovussa koko päivä. Kerran kävi silleen, ja olin silloin tosi iloinen. Ihan järjettömän iloinen, kun ei tullu riitoja <3 Mutta seuraavana päivänä taas jatkui. Meillä tulee riitoja mm. siitä haluaako toinen mennä yläkertaan vai jäädä alas, lainaako viivoitinta, lukeeko mieluummin läksyjä kuin pölpöttäisi, ja kerran jopa siitä kun vastasin kaverille sen kysymykseen "Onko noi housut vanhat?" että on vanhat. HUHHUH. Tulisko joku pelastaa mut tältä elämältä? En kauaa kestä, vaikka päällepäin näyttää siltä. Esitän ilosta ja virkeää vaikka mielessä suunnittelen aina, kuinka sanosin kaverille suorat sanat. Puhun yksikseni niitä ja kuvittelen kaverin reaktiot, mutta en vaan pysty niitä sille kasvokkain sanomaan. Mulla ei rohkeus eikä itsevarmuus riitä ja en halua saada ketään tahalleen vihaiseksi tai surulliseksi.. Se tuntuu kauheen pahalta ja kun en ole anteeksi-pyytävää tyyppiä, asiasta tulee vielä hankalampi ja ja =(

Ja toinen juttu hiukan myöhemmin oli silleen, että kun olin kuullu veljeltä että kanit aiotaan tappaa, niin aattelin että en kertois kamulle. No sit päätin aamulla, että kertoisin sille koulussa ja tapasin sen rappussia.

N: Meidän vanhemmat aikoo tappaa meidän kanit.

K: Miks ihmeessä!?

N: En mie tiedä? Ku ei oo talveks muka paikkaa..

K: Mistä sie sen tiedät? (siis sen jutun et ne aiottais tappaa)

N: Miika kerto mulle joskus.

K: Hmh =/ .....

N: ....

K: Mie haluun kampaamoon!

N: *nyyh*

Ja sitten jatku kamun jutut sen epätoivoisista valituksista, kun se ei pääse kampaamoon. Voi herran luoja, tässäkö se ihana ja lohduttava ystävä on? Ei todellakaan.. Silti mie kestän - tai esitän / yritän - sitä ja ääääärh. Nää miun ongelmat tuntuu niin pieniltä ja ääärhhhhhh!!!! En jaksa selitellä mun juttuja. Mun blogi mut tää ei ansaitse näin surkeita postauksia.

- - - -

Yks hyvä puoli kuitenkin. Tästä tuli pitkä postaus (nojee) =D Jokin saa ees hymyilee. Niin ja just ton kamun takia, EI YHTÄÄN MINKÄÄN MUUN TAKIA, olen riippuvainen nettiin&koneeseen. Ei mulla oo muutakaan. Mun tärkeysjärjestys menee tälleen jotenki; Elossa pysyminen  > Tietokone > Lemmikit > Perhe > Ulkonäkö > Nukkuminen > Muut jutut.

Mmh. Olkaa kateellisia! >:''3